Latasin vähän aikaa sitten käyttööni BookBeatin, jonka kirjahyllystä löysin lukulistallani jo pidemmän aikaa olleen Minna Rytisalon Lempin. Lukulistalle lisäämisestä on tämänkin kirjan kohdalla niin pitkä aika, etten enää muistanut, mikä oli saanut minut näin tekemään. Lisäksi suhtaudun lähtökohtaisen epäluuloisesti äänikirjoihin, sillä kone lukemisprosessin olevan olennainen osa kirjanautintoa. Lempin kuunneltuani taputtelin kuitenkin itseäni olalle hyvästä valinnasta. Lukija Krista Putkonen-Örn tuo taidokkaasti esiin kirjan kolme kertojaääntä, jotka puolestaan kukin näyttävät oman näkökulmansa siitä, kuka Lempi oikein on.
Lempin tarina sijoittuu jatkosodan vuosiin ja jakaantuu kolmeen osaan: puheenvuoron saavat Pursuojan Viljami, Pursuojan aputyttö Elli ja Lempin kaksoissisar Sisko. Viljamin mielestä hänen tärkein tehtävänsä olisi ollut suojella Lempiä, rakastettuaan ja vaimoaan. Ellin suhtautuminen Lempiin taas on kiihkeän katkeraa. Siskon kertomus puolestaan täydentää kahden edellisen kertojan tarinoita ja sitoo ne yhteen ikäänkuin kiihkottomaksi loppuratkaisuksi. Silti Sisko itsekin korostaa, että hänen näkökulmansa on vain näkökulma muitten joukossa, ei hän pysty kertomaan puolueettomasta näkökulmasta kaksoissisarensa ja hänen yhteistä tarinaa. Kirjan kieli on maagisen kaunista ja ilmavaa ja sellaisenaan sopii hyvin äänikirjaksi. Muista blogeista olen lukenut kommentteja siitä, kuinka tätä kirjaa ei voinut jättää kesken. Sama ilmiö tapahtui minullekin – tein lähes lauantaipäivän pihatöitä, jotta voisin sillä verukkeella pitää kuulokkeet korvissa ja kuunnella Lempin loppuun.
Rytisalo, Minna: Lempi.
Gummerus, 2016. 234 s.
Äänikirja, BookBeat.
Lukija: Krista Putkonen-Örn.
Tästä kirjasta on kirjoitettu ilmestymisaikanaan paljon muissa blogeissa. Luettua elämää on kerännyt kattavasti yhteen linkkejä bloggauksiin. Lisäksi Lempi on ollut ehdokkaana sekä Runeberg-palkinnon voittajaksi että Helsingin Sanomien vuoden esikoiskirjaksi.