Mauri Kunnas: Hyvää yötä, herra Hakkarainen

Mauri Kunnaksen kirjoissa on vuosia seikkaillut sivuhenkilönä outo unissakävelija, Herra Hakkarainen. Tämä yöpukuinen hahmo on laajalti tunnettu ja sympatisoitu. Tämän kirjan myötä herra Hakkarainen pääsee vihdoin päähenkilöksi, tosin tietämättään: tärkeimmät tapahtumat herra Hakkaraisen elämässä kun sattuvat tapahtumaan, kun hän on käynyt nukkumaan. Aamulla hänen herätessään kaulasta saattaa löytyä pesukoneen poistoputki tai naulakosta moottoripyörän etuhaarukka, mutta Hakkaraisella ei ole aavistustakaan, kuinka nämä esineet ovat kyseisille paikoille päätyneet. Yöllinen elämä puolestaan tuo ujosta ja arasta herra Hakkaraisesta puolia, joitten olemassa olon tietää ainoastaan herra Hakkaraisen uskollinen lemmikki ja apuri, Masa Marsu.

Mauri Kunnaksen kirjat ovat tuttuja omasta lapsuudestani, joten näitä kirjoja on iloa lukea myös omalle jälkikasvulleen. Monen oman lapsuuden suosikin kohdalla olen havahtunut pohtimaan sitä, onko aika ajanut tarinan ohi, kuinka väkivaltainen tarina oikeastaan onkaan tai kuinka nyt aikuisena minua häiritsevät tarina vahvistamat sukupuoleen liittyvät stereotypiat. Herra Hakkaraisen omassa kirjassa näin ei ole. Kirjan piilotetut viittaukset populaari-kulttuurin henkilöihin viihdyttävät omalla tavallaan myös aikuista mutta aiheuttivat myös hetkiä, jolloin kirjan huumori ei aukea lapselle. Toisaalta lapselle riemastusta aiheuttavat kirjan hauskat ja oivaltavat nimeämiset ja ylipäätään rikas kielenkäyttö. Jatkan siis hyvillä mielin edelleenkin Kunnaksen maailmassa odotellen sitä, että pääsemme yhdessä Koiramäki-sarjaan asti.

Kunnas, Mauri: Hyvää yötä, Herra Hakkarainen.
Otava, 1999. 32 s.

Linda Liukas: Hello Ruby

Linda Liukas keräsi takavuosina runsaasti huomioita perustaessaan verkoston, jonka tarkoituksena on tehdä koodausta tutummaksi myös tytöille. Tähän liikkeeseen liittyen Liukas myös päätyi lastenkirjailijaksi – Ruby-tytön aarteenetsintäseikkailun avulla lapsille esitellään yksinkertaisia loogisia päättelyitä, joitten tunteminen on koko tietotekniikan perusta.

Alaa opiskelleena en siis voinut olla ostamatta kirjaa heti sen ilmestyttyä varastoon odottamaan lapseni kasvamista vähän vanhemmaksi. Yllättäen sopiva hetki tulikin jo aiemmin kuin odotin kun tietotekniikan ympäröivä lapsi alkoi osoittaa kiinnostusta siihen, miten ja miksi tietokoneiden kanssa toimitaan kuten toimitaan. Tällä hetkellä luemme vielä pelkästään tarinaa, kirjan lopussa olevat tehtävät odottavat vielä lapsen varttumista. Itse koin tarinan vähän kökkönä, enkä oikein uskonut, että kirja olisi niin opettavainen kuin siitä kohuttiin, mutta jälkikasvuun yksinkertainen tarina on tehnyt vaikutuksen ja loogiset operaatiot tuntuvat vastaavan kolmevuotiaan uteliaisuuteen ja toisaalta herättävät lapsen kyselemään asiasta lisää. Lisäksi iloisen värikäs kuvitus miellyttää meitä molempia.

Liukas, Linda: Hello Ruby.
Suom. Kirsikka Myllyrinne.
Otava, 2016.112 s.

Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen harrastaa

Mauri Kunnaksen kirjojen parissa viihdytään sukupolvesta toiseen. Oman lapsen myötä olen taas saanut onnekseni ”luvan” palata lapsuuteni suosikkien pariin. Koiramäen elämästa kertovat kirjat odottavat vielä otollisempaa ikäkautta, mutta 1980-luvulla kirjoissa taustahenkilönä seikkaillut unissakävelijä Herra Hakkarainen on sitten oman lapsuuden noussut oman kirjasarjansa päähenkilöksi ja ainakin meidän taloudessamme perheen pienimmän suosikiksi.

Mitä herra Hakkarainen sitten harrastaa? Valveilla Hakkarainen on ujo ja arka ja kieltäytyy kokeilemasta patjoja lukuunottamatta mitään uutta. Unessa tämä hilpeä hahmo taas testaa kaikki kuulemansa harrasteet ranskanperunoitten ympäriajosta balettiin ”pienten vasikoiden tanssi”. Seurana näillä yöllisillä retkillä hänellä on tietenkin mukanaan urhea lemmikkinsä Masa Marsu, jonka tehtävä on pitää huolta siitä ettei unissakävelijä satuta itseään.

Kuten Mauri Kunnaksen kirjoissa yleensä, tässäkin on mukana jokaisella aukeamalla riemastuttava määrä yksityiskohtia, joiden avulla esitellään lapselle kuinka erilaisilla ihmisillä (tai hahmoilla) voi olla erilaisia harrastuksia ja että kenenkään harrastukset eivät ole huonompia kuin muidenkaan. Ja nukkuminenkin voi olla  harrastus!

Kunnas, Mauri:  Herra Hakkarainen harrastaa.
Otava, 2015. 29 s.

Thea Feldman: Prinsessa Ruusunen

Täytyy tunnustaa, että en ollut koskaan katsonut Disneyn versiota Prinsessa Ruususesta. En myöskään ollut lukenut  tai kuunnellut äänikirjana Disneyn versiota tästä sadusta. Siksi tämä hyvässä uskossa kirjastosta jälkikasvun valitsemana kotiin tuotu kirja järkytti.

Jos muistan oman versioni tästä tarinasta siten, että Pahatar oli tavallinen pahastunut haltijatar, että prinsessa nukahti ja että sadan vuoden päästä tuli prinssi, joka herätti Ruususen unestaan, kaikki nämä elementit puuttuivat. Sen sijaan tarina oli kertomus väkivaltaisesta, pahantahtoisesta haltijattaresta joka pyrki paitsi tappamaan prinsessan, myös pelastamaan saapuvan prinssin. Tämä kirja sai epäilemaan omia muistikuviani: voiko olla mahdollista, että Disneyn versio sadusta on väkivaltaisempi kuin alkuperäinen?

En myöskään keksinyt mitään vedenpitävää selitystä siihen, miksi Pahatar oli ilkeä ja pelottava. Omassa luokituksessani tämä siis hautautui nopeasti iltakirjapinon pohjalle ja palautui kirjastoon, eikä tätä tulla lainaamaan uudestaan useampaan vuoteen.

Feldman, Thea: Prinsessa Ruusunen.
Alkuperäisteos Sleeping beauty.
Suom. Satu Heimonen.
Sanoma, 2016. 64 s.

Pipsa Possu jumppaa

 

Vaihteeksi lastenkirjaosastoon, johon olen päässyt uudetaan tutustumaan jälkikasvun myötä. Pipsa Possu jumppaa on 16-sivuinen pahvikirja, jossa seikkailee Pikku Kakkosesta tuttu animaatiopossu kavereineen. Tässä kirjassa vuorossa on Isoisä Kaniinin pitämä jumppatunti mielikuvitusviidakossa. Ihanteellinen iltasatukirja – lyhyt pituus eikä tarinassa ole takuuvarmasti mitään pelottavia elementtejä. Onneksi tästä pitää myös perheen metrin mittainen, joka periaatteessa alkaa olla jo kasvanut yli pahvikirjoista. Näillä kirjoilla on pelastettu monta liian myöhän venyneen illan iltasatuhetkeä.

Pipsa Possu jumppaa
Alkuperäisteos Peppa Pig’s Gym Class 2015,
suom. Satu Karhu
Otava 2016. 16 s.